Vammaisten henkilöiden heikko asema erilaisissa kriiseissä ja katastrofeissa kiinnostaa näinä aikoina yhä useampia tahoja. Tilannekuva on synkkä: vammaiset ihmiset kuolevat ja vahingoittuvat hätä- ja poikkeustilanteissa valtaväestöä todennäköisemmin. Heillä on muita harvemmin mahdollisuus paeta sotaa, luonnonkatastrofia tai muuta kriisiä.
Vammaisten ihmisten asema on ollut niin pitkään niin huono, että sitä pidetään väistämättömänä tosiasiana. Näin ei kuitenkaan ole, vaan vammaisista ihmisistä on tehty haavoittuvia. Vammaisten ihmisten tarpeet on otettu heikosti huomioon varautumissuunnitelmissa, joihin kaikki toiminta kriisin hetkellä ja jälkeen perustuu. Yhteiskunnan syrjivät rakenteet ja mekanismit korostuvat näissä tilanteissa. Tämä on erityisen hälyttävää siksi, että monissa konflikteissa ja kriiseissä ihmisiä vammautuu, joten syrjittyjen ihmisen määrä on tavallistakin suurempi.
On hyvä, että aihe kiinnostaa ja vammaisten ihmisten asema halutaan parantaa. Samaan aikaan on huolestuttavaa, että ratkaisuja haetaan taantumuksellisista ratkaisuista, joissa vammaiset ihmiset joutuvat passiiviseen rooliin. Vammaisten ihmisten järjestöt eri puolilta maailmaa ovat tuoneet esiin huolensa siitä, että vammaisten ihmisten eristäminen laitoksiin tai jättäminen perheensä (jos sellainen on) armoille on yhä hyväksytympää, vaikka se rikkoo monia ihmisoikeuksia.
Jos vammaisten ihmisten asemaa kriisitilanteissa ja niiden jälkeen todella halutaan parantaa, rakennetaan yhteiskuntia, joissa vammaisten henkilöiden oikeudet toteutuvat, ja huomioidaan vammaiset ihmiset suunnitelmissa ja jälleenrakentamisessa. Tämä on laaja ja jatkuva prosessi, sitä ei voi kuitata yksittäisellä kertaluonteisella toimenpiteellä. Parhaiten tämä onnistuu varmistamalla, että eri tavoin vammaisten ihmisten osallisuus toteutuu ja asiantuntemus ja osaaminen hyödynnetään. Yhteiskunnassa, jossa vammaisia ihmisiä pidetään aktiivisina ja yhdenvertaisina toimijoina, ei tule mieleenkään hyväksyä vammaisen ihmisen kuolemaa tai jättämistä kriisin keskelle silloin kun muut pakenevat.
Tänään 3.12. vietetään kansainvälisten vammaisten oikeuksien päivää. Tämän vuoden teemaksi on valittu johtajuus, kenties vastavedoksi holhoamisen nousulle. Kaikkialla maailmassa vammaiset ihmiset ovat johtavissa asemissa aliedustettuina. Tämäkään ei ole väistämätöntä, vaan pitkään jatkuneen rakenteellisen syrjinnän tulosta. Kun vammaiset ihmiset pääsevät johtaviin asemiin ja saavat valtaa, heitä ei voi enää toiseuttaa, piilottaa ja unohtaa, saati pitää vähemmän arvokkaina ihmisinä. Tämä on erityisen tärkeää kriisi- ja poikkeustilanteissa.
Amu Urhonen
Puheenjohtaja
Abilis-säätiö
Comments