Myanmarin vammaisten ihmisten tilanne on haastava. Monimutkaisten ja päällekkäisten konfliktien piinaamassa maassa vammaisten ihmisten oikeuksien edistämistä tulee jatkaa, mutta mahdollisuudet siihen ovat rajalliset. Maan sisällä matkustaminen ja yhteydenpito on vaikeaa, kaikilla ei ole pääsyä koulutuksen ja työelämän pariin, eikä kaikilla alueilla voi enää työskennellä turvallisesti. Monet järjestöt ovat jääneet kahden hallinnon väliin jumiin, jonka vuoksi osa kansainvälisistä toimijoista on vetäytynyt maasta.
Vammaiset ihmiset eivät katoa kriisien keskellä. Maan vammaisyhteisö ei voi vetäytyä pois omasta maastaan ja vaikea toimintaympäristö hankaloittaa entisestään heidän elämäänsä ja mahdollisuuksiaan koulutukseen, toimeentuloon ja itsenäiseen toimijuuteen. Lisäksi usein konfliktien keskellä vammaiset ihmiset sivuutetaan ja unohdetaan, sillä toimet siviilien suojaamiseksi eivät huomioi vammaisten ihmisten tarpeita esimerkiksi tiedon saavutettavuudelle. Juuri siksi on tärkeää, että tuemme epävakauksien keskellä toimivaa vammaisyhteisöä.
Myanmarin maatoimistossa tehdään todella vaativaa työtä suurella palolla. Jatkuvat muutokset toimintaympäristössä vaikeuttavat kaikkea toimintaa, eikä kaikkia voi auttaa. Niitä keitä voi, täytyy. Abiliksen työntekijät ovat onnistuneet tukemaan useita vammaisten ihmisten projekteja maassaan. Myanmarin projekteissa keskitytään erityisesti vammaisjärjestöjen kapasiteetin ja resilienssin kasvattamiseen, sekä toimeentuloon tähtääviin projekteihin. Hankkimalla oman toimeentulonsa vammaiset ihmiset voivat kouluttautua, elättää perheitään ja edistää yhteisöjensä hyvinvointia tasavertaisina muiden kanssa. Näin he myös pystyvät paremmin sopeutumaan ympäröivään epävakaaseen tilanteeseen.
Myanmarissa on onnistuttu muuttamaan vammaisia ihmisiä tukeva toiminta ja heille kohdistettu toiminta vammaisten ihmisten omaksi toiminnaksi, jossa heillä itsellään on valta ja mahdollisuus toteuttaa itse itselleen hyödyllistä ja voimaannuttavaa toimintaa. Tätä on aito osallisuus.
Comments